Blogiarkisto

maanantai 29. joulukuuta 2014

Mikä ihmeen portti?

Lupasin kirjoitella portista, joka siis multakin löytyy, joka on siis oiva tapa saada esimerkiksi tiputettavia syöpähoitoja mutta myös mm. verituotteita, nesteitä ja joissain tapauksissa myös verikokeiden otto sujuu portin kautta. Monille portti ei kuitenkaan sano mitään, ja sen tarkempi käyttö ja ihan ulkonäkökin on suuri kysymysmerkki. Joten, valaisen nyt vähän asiaa sen verran mitä osaan, ja erityisesti millainen mun portti on sekä millaista elämä on sen kanssa.


Ideaalisti portti on erittäin huomaamaton, oikealle tai vasemmalle puolen vähän solisluusta alaspäin asennetteva pyöreä silikonista tehty "alusta", jolla on suora yhteys isoon suoneen. Olen kuitenkin jutellut muiden potilaiden kanssa, ehkä noin tusina ihmistä, ja osa on kertonut että heidän porttinsa on ollut todella näkyvä, ja porttihan näyttää periaatteessa siltä kuin ihon alla olisi pullonkorkki, näin ensimmäisenä parhaiten kuvaileva kuvaus tulee mieleen. Joillain se on pullottanut todella näkyvästi ja osa ei ole pitänyt tästä, varsinkin kun yleensä on kerrottu että portti on lähes tai täysin huomaamaton. Portti on silloin vain vähän liian pinnassa. Olen myös kuullut että muutamalla on portti estänyt tiettyjä kädenliikkeitä esimerkiksi jumpatessa, on jopa vähän sattunut. Tämä tuli mulle vallan yllätyksenä koska mun portti on todella huomaamaton enkä tunne sitä etumuksessani vaikka miten liikkuisin. Ainoastaan silloin se saattaa näkyä jos sen päälle on jäänyt mustelma, ja mustelma voi jäädä jos neula ei ole mennyt porttiin ekalla yrittämällä - ja mä saan aika helposti mustelmia pistämisestä edelleen, ja mun veri ei hyydy ehkä ihan niin nopeasti kuin taviksilla, joskaan ei siis missään nimessä vuoda solkenaan (runsasta vuotamista on ollut joskus kun trombosyytit ovat olleet alhaiset). Portti on myös siitä kätevä ettei se todellakaan vuoda kuin ihan kuin muutaman tipan neulan pois oton jälkeen (tai näin ainakin homman kuuluisi mennä) vaikka toki tätäkin on hyvä painaa hetki neulan poistamisen jälkeen, nimenomaan niitä mahdollisia mustelmia välttääkseen.



Portti laitetaan kirurgisesti paikoilleen paikallispuudutuksessa ja potilas rauhoitettuna - mun kokemus oli valitettavasti traumaattinen, koska vaikka mua on leikelty paljon ja olen sinänsä tottunut siihen, niin hereillä tehtävät toimenpiteet saa mut todella hermostuneeksi, varsinkin mitä lähempänä kasvoja tehdään jotain. Portin letku on sujautettu sisään kaulan alkujuuresta joten se on jo aika lähellä kasvoja, ja mulla valitettavasti oli liian vähäinen puudutus ja kesken toimenpiteen piti asentaa toinen tippa käteen, jotta saataisiin äkkiä kipulääkettä suoraan suoneen tuikattua, sillä mulla rupesi kroppa ihan tahattomasti tärisemään jännityksestä ja kivusta (jalat ns. vatkasivat ja tämän toimenpiteen aikana pitää tottakai olla mahdollisimman paikoillaan), ja hetken myös panikoin ja itkua tirauttelin. Mutta piankos se korjattiin, lisää puudutusta ja homma hoitui taas. Tikit kiristivät mulla aikalailla koska mulla on niin herkkä iho, ja olin erittäin malttamaton ottamaan ne pois. Portin kohta on luonnollisesti myös kosketusherkkä heti asentamisen jälkeen, mutta mulla sitä käytettiin jo samantien tiputuksessa.


Muuten portti on yleensä aikalailla kivuton, ainoastaan erikoisneulan laitto voi nipistää laitettaessa koska se pitää painaa paikoilleen aika kovaa - ja neulan poisotto on kuin irrottaisi pienen, ohuen naulan puupalikasta, eli silloinkin saa ihan voimalla tarttua ja vetää neula pois. Mun kokemuksen mukaan neulan "hidas irrottaminen sitä vähän pyöritellen ja nitkuttaen" tuntuu huomattavasti enemmän, ja yleensä annan hoitajille vinkin, että vetäise ihan kunnolla, sujuu paremmin.


Portin huono puoli, johon mä valitettavasti olen törmännyt turhan useaan otteeseen, on se että vaikka portin neulan asentaminen on erittäin paljon nopeampaa ja helpompaa kuin tavallisen kanyylin laitto, on silti liian vähän hoitajia jotka ovat saaneet koulutuksen tämän laittamiseen. Esimerkiksi täällä Tampereella ensiavussa saat olla todella onnekas, että sinne saapuessa löytyisi hoitaja, joka osaa ja ennenkaikkea saa laittaa neulan porttiin. Siihen pitää olla erityinen koulutus joka antaa myös luvan käyttää porttia. Onneksi kuitenkin aika usein on paikalle saatu hälytettyä tämän homman osaava hoitaja, mutta myös muutaman kerran olen todella kipeänä tapellut vastaan kanyylin laittoa, varsinkin kun mulla se on ollut usein kivuliasta huonojen, pienten ja liukkaiden suonieni takia. Olen myös TAYSin ensiavussa ikäänkuin esitelmöinyt ja opastanut isompaa joukkoa hoitajia, jotka ovat tulleet uteliaina seuraamaan kun mun porttiin laitetaan neula, ja he ovat yllättyneet kuinka helppoa se oikeasti on ja kuinka ihanan kätevää se on erityisesti potilaalle, ja sanoneet että jos vaan koulutuksia järjestetään niin he varmasti ottavat osaa. Mahtavaa!



Portista täytyy tottakai myös huolehtia, eli huuhdella sitä jotta se ei mene tukkoon. Porttiin myös ruiskutetaan ja jätetään sisään hepariinia, joka pitää sitä entistä paremmin auki. Hepariinin määrä tuntuu vähän vaihtelevan riippuen mikä sairaala on kyseessä, TAYSissa syöpiksellä hepariinia ruiskutetaan 5ml verran. Huuhtelu puolestaan tarkoittaa sitä, että neula laitetaan paikoilleen ja sitten annetaan valua ihan keittosuolaa ja myös tarkistetaan että se virtaa hyvin sekä myös takaisin virtaus eli tiputettava pullo lasketaan alemmaksi kuin itse neula/portti jolloin pitäisi tulla takaisin virtaus, tai sitten ruiskulla vedetään nestettä/verta takaisin päin jos ei muuten meinaa tulla. Mulla takaisin virtaus välillä jumittaa koska mun portti on ilmeisesti asennettu sillein että oikealla paikallaan neulan pää osuu vähän pohjaan jolloin se kyllä toimii hienosti tiputeltaessa nesteitä mutta takaisin virtaus vaatii ihan ruiskulla testauksen. Mutta sekin saadaan kuitenkin aina myös toimimaan joten tästä pienestä rakenteellisestä häikästä ei tarvitse välittää.

Yleensä syöpähoitojen loputtua, jonkusen kuukauden päästä portti poistetaan kun sille ei ole enää käyttöä. Se on toki mahdollinen infektioriski, jos sinne jotain sattuisi pääsemään eli tätäkään ei pidetä ns. loputtomiin jos tarvetta ei oikein ole. On myös vähän potilaasta itsestään kiinni kuinka kauan tämän haluaa pitää. Itse henkilökohtaisesti en suostu luopumaan tästä ennenkuin on aivan pakko, koska mulle tuo käsien pistely on oikeasti ihan hirveänmoinen urakka ja kivuliasta. Vasen käsi on pistelty aivan tukkoon, siitä ei meinaa saada edes verikokeita otettua. Eli todennäköisesti kun tämä portti vanhentuisi, saatettaisiin se mulle asentaa uusiksi, toki vähän tarvettakin silmällä pitäen mutta voisi kuvitella että jos mun tauti edistyy, niin portille on joskus tulevaisuudessa tarvetta.

Mitäköhän tässä vielä tulisi mieleen.. jos jotain jäi uupumaan koskien porttia, niin jätäppä alle kommenttia!